Vihdoin on kunnollinen harjoitusjakso saatu kaytya lapi Keniassa. Mittaa flunssan jalkeiselle jaksolle tuli 17 paivaa. Lauantaisen parituntisen vahan pidemman lenkin jalkeen ukko onkin odotellut vapauttavaa lepopaivaa turhankin kovasti.
Viime perjantaina iskettiin 8*90" makeen Paulon (=suomalaisittain kova, paikallisittain ynna muut tason kaveri) ja Simon (=taso aina arvoitus) kanssa. Hyva treeni aikaseksi saatiinkin. Valitettavasti kiriapua viimeiseen vetoon ei loytynyt edes loppukirien "erikoismiehelta" Saipalta. Tuosta treenista viela palautuminen onnistui hyvin. Lauantain pitkalla ei tullut uupumista, vaan juoksua olisi voinu jatkaa 26 kilometrin jalkeen viela hyvinkin.
No sunnuntai oli sitten tosi vasyny paiva, asiaa ei ainakaa helpottanut useamman tunnin seisoskelu auringossa maastokisoja katsellen. Kisoista hyva selostus Hapon blogissa. Maanantaina tarkoituksena oli iskea tv-kovaa niin pitkalle, kun menoa riittaa. Reitti ja vauhti oli tiedossa. Monelle taalla leireilleelle Simon asiakkaalle tuttu tempo run kiekka ja vauhtina ilmaisen lounaan oikeuttava 38 min. Puolivaliin tulin jo liki 30 sekunttia tavoitevauhtia edella, mutta evaat syotyna. Matka paattyi lopulta 7,2 kilometriin. Jaljelle jai enaa alamaki ja myotatuuli, etta taman viikon lepailyn jalkeen ongelmaksi pitaisi muodostua vain ravintolan valinta.
Vihdoin on kunnollinen harjoitusjakso saatu kaytya lapi Keniassa. Mittaa flunssan jalkeiselle jaksolle tuli 17 paivaa. Lauantaisen parituntisen vahan pidemman lenkin jalkeen ukko onkin odotellut vapauttavaa lepopaivaa turhankin kovasti.
Viime perjantaina iskettiin 8*90" makeen Paulon (=suomalaisittain kova, paikallisittain ynna muut tason kaveri) ja Simon (=taso aina arvoitus) kanssa. Hyva treeni aikaseksi saatiinkin. Valitettavasti kiriapua viimeiseen vetoon ei loytynyt edes loppukirien "erikoismiehelta" Saipalta. Tuosta treenista viela palautuminen onnistui hyvin. Lauantain pitkalla ei tullut uupumista, vaan juoksua olisi voinu jatkaa 26 kilometrin jalkeen viela hyvinkin.
No sunnuntai oli sitten tosi vasyny paiva, asiaa ei ainakaa helpottanut useamman tunnin seisoskelu auringossa maastokisoja katsellen. Kisoista hyva selostus Hapon blogissa. Maanantaina tarkoituksena oli iskea tv-kovaa niin pitkalle, kun menoa riittaa. Reitti ja vauhti oli tiedossa. Monelle taalla leireilleelle Simon asiakkaalle tuttu tempo run kiekka ja vauhtina ilmaisen lounaan oikeuttava 38 min. Puolivaliin tulin jo liki 30 sekunttia tavoitevauhtia edella, mutta evaat syotyna. Matka paattyi lopulta 7,2 kilometriin. Jaljelle jai enaa alamaki ja myotatuuli, etta taman viikon lepailyn jalkeen ongelmaksi pitaisi muodostua vain ravintolan valinta.
Keskitalven pitka Kenian leiri meinaa vakisin lahestyy puoltavalia. Tassa vaiheessa viela tuntuu, etta nelja viikkoa on vierahtanyt nopeasti. Alkuun oli varattava ohueen ilmaan sopeutumiseen hiukan aikaa, jonka paalle sairastuin pieneen flunssaan. Tama on melko yleista vuoristoon tullessa.
Pienen alkutahmeuden jalkeen on nyt takana kymmenisen paivaa kovaa harjoittelua putkeen. Ohuesta ilmasta riittaa happea joka paiva enemman elimistoon haukattavaksi. Juoksu on helpottunut huomattavasti jatkuvasti. Minulla on vakio aamulenkki, kymppi. Viela pari viikkoa sitten tuohon lenkkiin meni noin 47 minuuttia ja nyt samoilla sykkeilla juostuna ajat alkaa jo 43 minuutilla. Kunnossa ei vastaa kehitysta ole tapahtunut, vaan syyna on veriarvojen kehittyminen.
“Farmari Marttisen” kananmunatuotanto ei ole oikein lahtenyt kayntiin. Alkaa usko menna meidan kanoihin. Lieko kanat saikayttanyt kukon kehno kohtalo, vai farmarin kokemattomuus. Kukko ei menehtynyt lintuflunssaan, vaan jatkuvat heratykset 04.30 sinetoivat kukon kohtalon. Pataan!
Pari viikkoa Kenian vuoristoleiria alkaa olemaan takana, seitseman viela edessa. Adaptoituminen ohueen ilmaan on tapahtunut normaalissa aikataulussa, joten olen jo paassyt aloittamaan kovempi tehoisen harjoittelun. Ensimmainen viikko meni taysin kevyella teholla kilometreja keratessa.
Harjoittelun lisaksi ensimmaisen kahden viikon aikana vietin myos pari paivaa hiukan turistimaisempaa elamaa. Viikko sitten kavimme perheeni kanssa kylailemassa Suomen arvokisamaratoonarin Francis Kirwan kotona. Oli mielenkiintoista nahda elamaa todellisella maaseudulla, kaukana kaikesta.
Itse asumme reilun kilometrin paassa 200 000 asukkaan kaupungin, Eldoretin, keskustasta. Tasta huolimatta olen halunnut tuoda Kenian kotiimme jotain maaseudulta. Pihallamme laiduntaa passi, nimeltaan Urho. Viikonloppuna rakensimme lisaksi kanatarhan, jonne on nyt ostettu viisi kanaa ja kukko. Munia viela toistaiseksi odotellessa.
Kahden viikon joululoma Suomessa vierähti nopeasti. Tänään tiistaina suunnaksi otan Kenian, jossa leirilyä olisi tarkoitus jatkaa aina helmikuun viimeiseen päivään asti.
Pikavisiitti Suomessa joulun ympärillä oli harjoittelun osalta niin löysä, että voi ihan puhua joululomasta. Kahden harjoituksen päiviä ei kertynyt juurikaan ja koko tähän astisen harjoituskauden lepopäivät liki tuplaantuivat.
Aika kului ystäviä ja sukulaisia tapaillessa, joulun viettoon rauhoittuessa ja muuten vaan kauniista talvesta nauttien. Nyt kun akut on ladattu psyykkisesti ja fyysisesti, niin pitkällä Kenian vuoristoleirillä pitäisi riittää virtaa kovaan harjoitteluun.
Päivästä toiseen kuukausia jatkuva harjoittelu ja säännöllinen elämä, jossa kaikkia tekemisiä miettii kehittymisen kannalta, on kuluttavaa. Pään sisällä alkaa herkästi jumittamaan, kun aina mielessä on juokseminen. Nyt pururata korvien välissä on taas kunnossa ja lähdenkin leirille intoa piukassa.
